Saastunut Itämeri

Lyhyesti esiteltynä, Itämeri on Pohjois- Euroopan ympäröimä, Atlantin sivumeri. Se syntyi viimeisimmän jääkauden jälkeen, joten geologisesti se on melko nuori murtovesiallas. Itämeren erikoisuuksiin kuuluu sen alhainen suolapitoisuus, heikko vuorovesi ja mannerlaatoista johtuva mataluus.

Saastunut Itämeri

Sen lajisto ei ole ehtinyt kehittyä kovin laajaksi, ja sen niukkuuteen vaikuttavat monet tekijät. Meren suolapitoisuus on useille merilajeille liian alhainen ja toisaalta makeanveden asukkaille se on vastaavasti liian suolainen. Lajistoa rajoittaa myös syvänmerenpohjan ja vuorovesivyöhykkeiden puuttuminen. Kesäisin Itämeren lämpötila kohoaa noin 20 asteeseen ja talvella se jäätyy, ainakin pohjoisimmista osistaan. Itämeren ekosysteemi on kuitenkin varsin rikas ja sen eloperäisyys runsas. Nuoren ikänsä ja poikkeuksellisen olosuhteidensa vuoksi, sen lajisto on herkkä muutoksille, eikä kestä suurta rasitusta vahingoittumatta. Talven kylmyys ja vähäsuolaisuus tuovat kylliksi haastetta sen eliökunnalle, puhumattakaan ulkopuolelta tulevista häiriötekijöistä. Itämerta uhkaa tällä hetkellä varsinkin liikarehevöityminen, jota saasteet lisäävät entisestään. Rehevöityminen on osittain luonnollisista ravinteista johtuva prosessi, mutta pelloilta valuvat lannoitteet, jätevedet ja ilmansaasteet nostavat osaltaan huomattavasti sen typpi- ja fosforipitoisuuksia jopa hälyttäville asteille. Rehevöityminen lisää huomattavasti leväesiintymiä ja biomassan liiallinen kasvu aiheuttaa veden samentumista ja happikatoa. Leväkukintoja esiintyy nykyään runsaasti, varsinkin sinilevän osuus on noussut merkittävästi.

Haitalliset aineet ja myrkyt vesistössä ja sen ympäristössä ovat häirinneet useiden lajien lisääntymistä ja ravinnonsaantia. Muun muassa merikotkakanta ja hyljepopulaatio ovat kokeneet valitettavan romahduksen 60- ja 70- luvulla. Suurimmaksi syyksi arveltiin PCB, DDT ja dioksiini, joiden rajoittaminen lopulta sai eläinkannat elpymään. Itämerta uhkaavat myös mahdollisten öljyonnettomuuksien riski ja ilmastonmuutos. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä myös mereen upotetut maailmansodan aikaiset kemialliset aseet, saastuttavat varsinkin meren kalakantaa, aiheuttaen näin terveysongelmia niin ihmisille kuin kalaravintoa nauttiville eläimillekin.

Kuinka Itämeri pelastetaan?

Itämeren ongelmat ja niiden minimointi ovat olleet huolenaiheena jo vuosikymmenien ajan. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että vuonna 1972 aloitetut suojelutoimet eivät ole tuottaneet riittäviä tuloksia, ja Itämeren tilaan tulisi suhtautua entistä suuremmalla intensiteetillä ja konkreettisimmilla toimilla. Mitä meren pelastamiseksi on vielä tehtävissä? Varmaa on, että esimerkiksi öljyonnetomuuden sattuessa, monet lajit tulisivat  vaurioitumaan pahasti, ellei jopa pysyvästi ja meren tila romahtaisi ennennäkemättömälle tasolle. Onko öljyonnettomuus vain ajan kysymys ja voidaanko sen uhkaa pienentää? Voidaan tietenkin, mutta kysymys kuuluukin ollaanko siihen valmiita ja kuinka tosissaan Itämeren tilanne otetaan globaalisti? Suojelusopimuksia Itämeren valtioiden välillä on solmittu ja niitä on päivitetty ja seurattu 70- luvulta lähtien, meren tilan elvyttämiseksi. Joitakin tuloksia ollaan saatu aikaiseksi, mutta tavoitteisiin ei silti olla päästy. Itämereen laskevien saasteiden määrää ollaan saatu pienennettyä, mutta miksi mereen ylipäätään saa päästää mitään saasteita, edes pientä määrää? On uskomatonta, kuinka ihminen kaikessa viisaudessaan, vielä tänäkin päivänä tuottaa niin merkittävän määrän haitallisia aineita, että ympäristö yhä jatkaa saastumistaan, eikä valtioilla tunnu olevan riittävää halukkuutta asian ratkaisemiseksi.

Kuinka Itämeri pelastetaan?

WWF on perustanut Itämeri-ohjelman, jonka tarkoituksena on turvata sen terve ekosysteemi ja määrätietoisesti pyrkiä saastetasojen pienenemiseen ja öljykuljetusten aiheuttamien riskien minimointiin. He tuottavat muun muassa materiaalia, levittäen tietoisuutta Itämeren tilasta ja siitä, kuinka sitä voidaan parantaa. WWF pyrkii yhteistyöhön niin yritysten kuin eri maiden päättäjienkin kanssa, yhdessä muiden luonnonsuojelujärjestöjen tukemana kohti puhtaampaa Itämerta. Mutta kuka viimekädessä on vastuussa ympäristömme ja eläinlajiemme pelastumisesta? Tässä ei enää ole kysymys yksilön valinnoista, vaan suurten yritysten ja ennen kaikkea hallitusten päätöksistä. Enää ei voida syyllistää yksittäistä henkilöä laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä, sillä näin isot ongelmat eivät ole yksilön käsissä.

Comments are closed.