Vetouistelu

Vetouistelu on kalastusmuoto, jossa veneen perässä vedetään vieheitä tavoitteena saada petokala iskemään niihin, jonka jälkeen kala kelataan väsyttämällä veneeseen. Uisteluveneenä käytetään tavallisimmin moottorivenettä tai tietyissä tilanteissa soutuvenettä. Soutuveneellä riittävän vauhdin ylläpitäminen voi olla hankalaa ja soutaminen käydä raskaaksi pidemmän uisteluretken aikana, mutta soutamalla voi tavoittaa paremmin esimerkiksi matalat lahdet ja kivikkoiset ja matalavetiset joet. Moottoriveneissä tarjolla on erityisesti kalastukseen tarkoitettuja malleja. Vieheitä voi olla vapojen perässä useampia, jolloin siimojen sekoittamisen välttämiseksi voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten plaanareita ja takiloita.

Vetouistelu

Vetouisteluun tarvittavat luvat

Suomessa vuonna 2017 vetouisteluun tarvittaviin kalastuslupiin 18–64-vuotiaille kalastajille kuuluu ensisijaisesti valtion kalastuksenhoitomaksu. Mikäli vetouistelua halutaan harrastaa usealla vavalla, kyseisen ikäryhmän kalastajat tarvitsevat myös aina erillisen kalaveden omistajan kalastusluvan. Kalastuslupia myyvät kalastuskuntien tai osakuntien pienemmille lupa-alueille sekä myös suuremmille yhtenäisille lupa-alueille useilla järvillä, jos kalastusalueet ovat muodostaneet yhtenäisen lupa-alueen.

Käytettävät välineet

Tärkeimmät välineet vetouistelussa ovat luonnollisesti uisteluun käytettävä vene sekä uisteluvapa siimoineen ja vieheineen. Monesti uistelussa käytetään useita vapoja vetämässä erilaisia vieheitä, jotta vieheiden saattaminen potentiaalisen saaliin lähettyville saadaan maksimoitua. Yleensä useammalla kuin viidellä vavalla uistellessa veneessä käytetään tarkoitukseen rakennettuja vapatelineitä ja plaanareita, joilla siimat saadaan ohjattua leveämmälle kaistalle veneen perään niin, että vieheiden ja siimojen sotkeutuminen toisiinsa saadaan minimoitua. Mikäli vieheitä halutaan saada uimaan syvemmällä, voidaan vieheen edellä siimassa käyttää erillisiä syvääjiä tai veneeseen asennettua takilaa.

Vetouistelusetti koostuu vavasta, kelasta, siimasta, perukkeista ja uistimesta. Erilaisia kelatyyppejä ovat umpikela, avokela ja hyrräkela. Näistä hyrräkela on vetouisteluun soveltuvin ja suosituin vaihtoehto. Vetouisteluvavat ovat rakenteeltaan yleensä hieman raskaampia ja jäykempiä kuin esimerkiksi heittokalastukseen tarkoitetut vavat. Kalastukseen myydään nykyään monenlaisia siimoja, suosittuja siimoja ovat esimerkiksi monofiilisiimat, fluorocarbonsiimat ja kuitusiimat. Vetouistelussa käytetään tyypillisesti edullisempia ja joustavampia monifiilisiimoja. Monofiilisiimat joustavat noin 20–35 %, joten ne eivät katkea niin helposti kuin esimerkiksi kuin kuitusiimat, mutta jousto voi antaa toisaalta kalalle paremman mahdollisuuden karata. Siksi vastaiskun antaminen vavalla on tärkeää kalan tarttumisen varmistamiseksi.

Vieheinä vetouistelussa käytetään yleisemmin puusta tai muovista valmistettuja vaappuja. Eräs tunnetuimmista vaappuvalmistajista on suomalainen Rapala. Vaappu jäljittelee muodoltaan ja uintiliikkeeltään pientä kalaa. Vaappuja valmistetaan hyvin erilaisissa väreissä. Tavallisesti vaappujen väritys jäljittelee saaliskaloja ja toinen yleisesti käytetty väritysmalli on räikeä ärsytysväri, joka herättää petokalan saalistusvaiston.

Käytettävät välineet

Plaanareita on pääasiassa kahdenlaisia. Kelkkaplaanareita ja pikkuplaanareita. Kelkkaplaanari on omalla kelallaan ja paksulla siimalla varustettu yleensä kaksikelkkainen kelluva apuväline, jolla saadaan useita siimoja leveälle uistelualueelle veneen taakse. Pikkuplaanaria käytettäessä uistin lasketaan ensin halutun matkan päähän veneen perään, jonka jälkeen siimaan asennetaan pieni plaanari. Vavasta tuleva siima kulkee plaanarin laukaisijan kautta takahahlon kautta uistimeen. Kun plaanari lasketaan veteen, se ohjaa siiman veneen sivulle. Kun plaanari on halutulla etäisyydellä veneen perässä, siima lukitaan jarrulle ja vapa asetetaan telineeseen. Kalan iskiessä plaanari vapautuu laukaisijastaan ja liukuu sille asetettuun pysäyttimeen asti siimassa ja kalan voi kelata veneeseen.

Kun uistimia halutaan vetää syvemmällä vedessä, eikä siimaan asetettava syvääjälevy enää riitä, käytetään veneeseen asennettua takilaa. Takilalla lasketaan vaijerin varassa painava takilakuula haluttuun syvyyteen ja uistinsiima lasketaan kuulassa tai vaijerissa olevan laukaisimen kautta halutulle pituudelle. Takilalla uistimia voidaan vetää vaikkapa jopa 20 metrin syvyydessä, jos uistimia halutaan vetää lähellä pohjaa esimerkiksi lämpimien vesien aikaan. Tällöin on tärkeää, että käytössä on myös kaikuluotain veden syvyyden mittaamiseksi ja kalojen paikantamiseksi.

Comments are closed.