Itämeren elämää

Maailman meristä meille suomalaisille varmasti lähinnä sydäntä on oma, kaunis Itämeremme. Tämä toiseksi suurin murtovesiallas maailmassa on myös hyvin erikoinen muihin meriin verrattuna, koska siinä on alhainen suolapitoisuus ja heikot vuorovedet, ja se on myös melkoisen matala johtuen mannerlaatan päällä sijaitsemisesta. Mutta niinkuin muutkin meret, myös Itämeri kuhisee elämää; lajisto siinä on jännittävä sekoitus suolattoman veden lajeja ja merellisiä lajeja. Vaikka lajisto Itämerellä on melko niukkaa, on sen ekosysteemi ilahduttavan rikas: se on monien erilaisten mönkivien, uivien ja paikoillaan olevien eliöiden oma koti. Lähdetään yhdessä katsomaan, mitä kaikkea elämää sieltä löytyy, ja myös sitä, kuinka voimme suojella tätä ainutlaatuista mertamme.

Itämeren asukkeja

Pohjoisten olosuhteiden armoilla kun olemme, myös Itämeressä viihtyvien eliöiden täytyy olla melkoisen sitkeää ja erityislaatuista lajia, monestakin syystä. Itämeri on ensinnäkin hyvin eristäytynyt mereksi: luontainen lajien leviäminen tännepäin on melko hidasta. Myöskin vesi Itämeressä on niin sanottua murtovettä, eli liian suolaista ollakseen järvivettä, mutta merivedeksi taas liian vähäsuolaista, ja tämäkin osaltaan hidastaa uusien lajien eksymistä näihin vesiin. Ja vielä se erityispiirre, että melkein koko Itämeren pohjoisosa, kuten Suomen rannikko, jäätyy talvisin, asettaa omat haasteensa. Yllättävää onkin se että niin moni laji ylipäätään pääsee tänne, ja myös sopeutuu elämään murtovedessä – puhumattakaan siitä, että sitä vettä peittää joka talvi jääkansi!

Itämeren asukkeja

Koska lajeja on Itämerellä vähän, ovat ne todella herkkiä kaikille ongelmille ja muutoksille omassa elinympäristössään. Lajit kertovatkin paljon Itämeren tilasta; esimerkiksi kun rakkoleväkasvustot ovat laajoja, asiat ovat meressä hyvin: rakkolevä kasvaa parhaiten kirkkaassa vedessä. Levät ovatkin tärkeä osa Itämertamme. Paitsi että ne antavat ravintoa ja suojaa monille eliöille, niiden muodostamat kauniit vedenalaiset niityt tuovat eloa ja kauneutta muuten niin karuun maisemaan. Entäpä vesisammaleet?

Itämerestä niiden kasvustoja löytyy runsaasti – erityisesti Perämerellä, jossa vesi on melkein makeaa. Eräs hyvin kaunis laji on vellamonsammal: muutaman sentin pituinen, linnunsulkaa muistuttava vesisammal, joka on myös valitettavasti todella uhanalainen. Meressämme on myös tuhansia eri planktonlajeja, ja siellä piileskelee myös kaikenlaisia pohjaeläimiä. Viimeksimainitut ovat selkärangattomia, jotka elävät meren pohjaan kaivautuneina tai kiinnittyneinä johonkin kovaan ainekseen. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset simpukat, kilkit, katkat, siirat ja kotilot. Yleisimpiä simpukoita Suomen rannikolla ovat hietasimpukat ja liejusimpukat. Itämeressä viihtyvät myös monet kalalajit, joista useat ovat tottuneet elämään sekä makeissa vesissä että murtovesissä. Yksi tutuimmista on varmasti ahven, joka on Suomen kansalliskala. Tavallisia Itämeren kaloja ovat myös kiiski, joka elää pohjan lähellä ja syö mielellään planktonia, sekä litteä kampela, jonka herkkua ovat simpukat. Eräs hyvin erikoinen tuttavuus taas on kivinilkka, kala jolla ei ole kaloille tyypillistä uimarakkoa, ja joka synnyttää myös eläviä poikasia! Kivinilkka viihtyy pohjan tuntumassa saalistaen siiroja ja muita pieniä pohjaeläimiä. Kuten siis huomaamme, Itämeri on melkoisen eläväinen meri, ja toivomme varmasti sen myös pysyvän sellaisena! Mutta onko tämä niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaa?

Comments are closed.